Juttu julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 26.12.2024: https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/e8fdf486-12d2-4800-a12c-2b6f1c2c5bc9

Orimattilalaisen Annin piti rauhassa käydä neljä vuotta ammattikorkeakoulussa hortonomin opintoja, tehdä koulun harjoittelut ja kesätöitä muualla ennen kuin siirtyy perheen puutarha-alan yrityksen johtoon suunnitelmallisen sukupolvenvaihdoksen jälkeen.

Kohtalo puuttui kuitenkin peliin. Annin isä sai Alzheimer-diagnoosin. Annin työharjoittelut siirtyivät kotiin, ja hän alkoi heti ottaa enemmän vastuuta tilasta. Käytännössä päävastuu tilan pyörittämisestä siirtyi Annille heti seuraavana kesänä.

”Isä yritti vielä alkukesästä myydä, mutta totesi sitten, ei tästä tule mitään, ei muista kasvien nimiä”, Anni kertoo. Annin haastattelu löytyy Megaboosti-hankkeen podcastista, jossa käsitellään maatilojen omistajanvaihdoksia.

Nyt Anni on 26-vuotias. Alzheimer on vienyt isältä sanat ja hahmotuskyvyn. Pelko omasta epäonnistumisesta puutarhayrittäjänä on hiipinyt Annin mieleen vasta nyt. ”Aluksi pystyi luottamaan, että isä auttaa, mutta nyt häneltä ei voi kysyä enää mitään. Jos jotain hajoaa, se on täysin minä, joka korjaa. Ennen isä oli henkinen tuki tekemiseen”, Anni kertaa. Hän kertoo kuitenkin keränneensä ympärilleen ihmisiä, joilta voi kysyä. Anni neuvoo muitakin kysymään apua. Mieluummin hieman liian aikaisin kuin liian myöhään.

Toinen Annin neuvo on, että ei kannata suunnitella liian pitkälle. Toisaalta kannattaa varautua kaikkeen. ”Kun sain tilan nimiini, minulla oli heti seuraavalla viikolla pankkiin aika. Ei sen takia, että olisi hakenut lainaa, vaan siksi, että kirjoitin testamentin ja edunvalvontavaltakirjan.” Koskaan et voi tietää, pääsetkö eläkeikään asti tai toimiiko pää sinne asti, Anni painottaa podcastissa.

Isän diagnoosin jälkeen asioiden hoitoa helpotti se, että tärkeitä papereita oli jo kunnossa. Testamentti oli tehty jo aiemmin. Edunvalvontavaltakirjakin löytyi, mutta sitä lähdettiin heti muokkaamaan, kun diagnoosi tuli, Anni kertoo. ”Koitettiin pelastaa tila ensimmäisenä kaaoksesta”, hän kuvailee.

”Ja olihan se hyvin vaikeaa, varsinkin siirtymävaihe ennen sukupolvenvaihdosta.” Kun isä oli apuna puutarhan töissä, Anni kävi yleensä tarkistamassa, mitä on tehty ja miten. Myös isä oli tarkka Annin tekemisistä. ”Välillä olen keskellä yötä korjaillut vesiputkia, kun en ole saanut lupaa koskea, kun on katsottu vierestä”, hän sanoo haastattelussa. Anni ajatteli aluksi, että vaikeinta isälle olisi päästää irti tilasta, ja antaa Annin tehdä.

Nyt yrittäjyyttä on takana muutama vuosi. Yrityksen visio kaipaa vielä kirkastusta. Anni kertoo aikovansa katsoa tilansa toimintaa vielä ainakin vuoden ajan rauhassa, ennen kuin yrityksen toimintaan voi miettiäkään tekevänsä muutoksia. ”Ei voi verrata siihen, mitä isä on tehnyt, kun viimeiset vuodet menivät muistisairauden siivittämänä.” Anni kokee, että oma toimintatapa poikkeaa isän toiminnasta, ja katsaus oman yrityksen toimintaan on vielä kesken. Hän haluaa kehittää tilaa, mutta oman polun etsiminen vie aikaa.

Anni kertoi tarinansa Megaboosti-hankkeen podcastissa. Se on kuunneltavissa Spotifyssa.