1. Tuleeko maatalouden tukia ohjata enemmän ympäristötoimenpiteisiin vai ruoantuotantoon?
Venla Avelin, Vihreät: Tukia tulee ohjata jatkossa enemmän ympäristötoimenpiteisiin. Esimerkiksi hiilensidonnasta ja luonnon monimuotoisuutta lisäävistä toimenpiteistä voidaan maksaa. Maataloustukea tulee maksaa myös nimenomaan tuotetusta ruoasta, jossa painopistettä siirretään varovasti eläintuotteista kasvituotteisiin.
Helena Halinen, Keskusta: Ruuantuotantoon. Maatalous on ollut jo pitkään ympäristötukiehtojen piirissä ja toimenpiteitä ympäristön hyväksi on tehty jo pitkään ja tehdään edelleen.
Johanna Häggman, Keskusta: Tukien on oltava kannustavia ja pääpaino ruuantuotantoon. Ruuantuotantomme on kestävällä pohjalla. Kotimainen ruuantuotanto on vastaus ilmastonmuutokseen ja sen kannattavuus vaatii tuottajan kustannusten ja palkan kattamista. Vähemmän byrokratiaa ja sääntelyä.
Teemu Kinnari, Kokoomus: Ruuantuotannon tulee olla keskiössä. Kyllä ympäristötoimenpiteitä tarvitaan ja ne mitkä myös parantavat peltojen kasvukuntoa on suositeltavia. Ei maatalous voi kokonaan näistä ympäristötoimista ulos jäädä mutta ruoan tuotanto tulee olla ykkönen. Tukijärjestelmät tulee myös olla ennakoitavia.
Mika Mäentalo, Keskusta: Lähtökohtaisesti tuet olisi suunnattava ruoantuotannon tukemiseen. Ympäristöön liittyvät tuet näen myös tärkeinä, niillekin on kohteensa.
Petri Määttä, Keskusta: Uskoisin että tasapaino kummankin osalta on löydettävissä, ilman että tarvitsee tinkiä ympäristöstä tai ruoantuotannosta tippaakaan. Jokainen luonnosta leipänsä ottava ymmärtää terveen ja hyvinvoivan ympäristön merkityksen, myös omalle taloudelleen.
Asko Niemelä, Keskusta: Ympäristötoimenpiteet ovat toki tärkeitä, mutta varsinainen ruoantuotanto pitää olla se maanviljelijän perustehtävä.
Kristiina Ruuskanen, Keskusta: Maatalouden tarkoitus on tuottaa ruokaa. Ruoantuotannon ohessa reilu tuki ympäristötoimenpiteisiin on kannatettavaa.
Atte Savelainen, Keskusta: Maatalouden tukia tulee ohjata enemmän ruoantuotantoon ympäristö huomioiden.
Timo Heinonen, Kokoomus: Tällä hetkellä meidän maatalouden kannattavuuskriisi on niin syvä ja krooninen, että elinvoimaisen kotimaisen ruoantuotannon takaaminen on tärkeintä. Siihen tulee suunnata kaikki liikenevät varat.

2. Miten reiluutetaan ruokamarkkinat?
Venla Avelin: Kotimainen "reilun kaupan merkki" voisi olla yksi vaihtoehto. Jollain mekanismilla tulee tuottajalle taata markkinoilta tietty minimihinta kotimaiselle tuotteelle. Lainsäädännöllä voidaan puuttua tarvittaessa markkinoihin.
Helena Halinen: Elintarvikemarkkinalaki tulee avata ensi vaalikaudella ja pohtia sitä kautta mahdollisuuksia reiluuttaan ruokamarkkinoita niin, että alkutuottaja on paremmin mukana. Joitain toimenpiteitä on tehtykin edellisillä hallituskausilla, mutta ei riittävästi. Viennin mahdollisuuksia pitää edistää.
Johanna Häggman: Alkutuottajan neuvotteluvoimaa on lisättävä lakisääteisen neuvottelujärjestelmän luomisella tuottajaorganisaatioita hyödyntäen. Reilun kaupan konsepti myös kotimaiselle tuottajalle. Tuotantokustannusten nousut on huomioitava sopimuksissa. Hankintasopimuksien pituutta on kohtuullistettava.
Teemu Kinnari: Tuottajan tulee saada tuotteistaan hinta, mikä tukien kanssa kattaa tuotantokustannukset ja jättää kohtuullisen yrittäjätulon. Tuottajahintojen vaihtelu pitää seurata kustannuksia esim. indeksisidonnaisuus voisi olla osa ratkaisua. Julkisiin hankintoihin suomalainen ruoka etusijalle laatupisteillä.
Mika  Mäentalo: Kaupan määräävään asemaan on jotenkin puututtava. Ulkolaisien elintarvikkeiden on täytettävä samat tuotantokriteerit kuin kotimaisen tuotannon. Valtion ja kuntien elintarvikehankinnoissa alettava noudattamaan tätä.
Petri Määttä: Lisäämällä päivittäistavarakaupassa kilpailua, kauppaketjut sanelevat aivan liikaa hintatasoa. Tarvittaessa on puututtava vaikka lainsäädännöllisin keinoin käytännössä kahden ketjun hallinnoimaan ruokaketjuun. Tuottajayhteisöjen asemaa olisi myös saatava vahvistettua.
Asko Niemelä: Kohonneiden tuotantokustannusten hinnat pitää pystyä siirtämään tuottajan saamaan tuotteen hintaan. Jos se ei vapailla markinnoilla onnistu, pitää valtion puuttua peliin.
Kristiina Ruuskanen: Reilu kauppa kuuluu myös suomalaiselle tuottajalle. Elintarviketeollisuus ja kauppa ovat esimerkiksi määritelleet vuosien ajan sopimukset ja niiden irtisanomisajat tuottajien kanssa omista lähtökohdistaan. Asia vaatii muutoksen alkutuotannon hyväksi.
Atte Savelainen: Keskusliikkeiden asema ruokaketjussa on liian vahva ja sitä pitää pienentää.
Timo Heinonen: Ei ole oikein, että se joka tekee eniten, saa vähiten. Mutta helppoja ratkaisuja ei ole. Voimme pyrkiä kuitenkin mm. lisäämään kilpailua kaupan alalla, lisäämään tuottajaosuuskuntatoimintaa neuvotteluvallan kasvattamiseksi ja edelleen parantamaan kuluttajatiedotusta suomalaisen ruoan tärkeydestä.

3. Mitä maatalouden asiaa ajaisitte eduskunnassa?
Venla Avelin: Tasapainoa luonnon ja tuottamisen välille. Meidän tulee muistaa, että tuotanto on riippuvainen luonnosta. Emme voi pitkään ylikuluttaa luonnonvaroja. Ylikulutus ja lajiston yksipuolistuminen uhkaa lopulta maa- ja metsätalouden tuotantoa. Maan köyhtyminen ja tiivistyminen ovat ilmastonmuutoksen tuomien sään ääri-ilmöiden myötä todellinen uhka tuotannolle. Ihmisen tulee löytää luonnon omat ja korjaavat mekanismit, jotta luontokato pysäytetään ja maaperän kasvukunto paranee. Panostetaan tutkimukseen ja tieteeseen. Maaseudusta, viljelystä ja metsätaloudesta löydetään tulevaisuuden ratkaisut ilmasto- ja luontohaasteisiin, jos me niin halutaan ja uskotaan. Ollaan Suomessa maa- ja metsätaloudessa edelläkävijöitä. Jos ei muututa sisältä päin, niin muutos tulee ulkoa.
Helena Halinen: Maa- ja metsänomistajan oikeutta ja päätäntävaltaa omaan omaisuuteensa. Tämä koskee erityisesti metsiä, mutta myös maa-alueita. Metsien suojelun tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Mikäli maita joudutaan lunastamaan on niistä maksettava niiden arvoa vastaava hinta. Tämä koskee myös tuuli- ja aurinkoenergiatuotannon alle jääviä maa-aluita ja reittejä. Biokaasua tulee tukea yhtenä uusiutuvan energian muotona. Elintarvikemarkkinalaki tulee avata ja edistää alkutuottajan asemaa ruokaketjussa. Viljan ja muiden alkutuotteidenkin viennin mahdollisuuksia tulee edistää.
Johanna Häggman: Yrittämisen edellytysten ja elinkeinojen kannattavuuden parantamista. Omaisuuden suojan turvaa. Metsänomistajilla oikeus metsiensä kasvattamiseen kestävällä tavalla. EU:n yritys ilmastopolitiikan keinoin määrätä Suomen metsäpolitiikkaa on torjuttava.
Teemu Kinnari: Maatalouden osalta pitää ratkaista keinot, joilla kotimaisen ruuantuotanto varmistetaan. Tehtävä kansallinen ruokastrategia jossa alkutuotanto on kivijalkana. Suomen osalta kannatan ruokaviennin edistämistä, sillä kotimarkkinoilla ei kasvua synny.  Suomalaisen ruuan viennin kolminkertaistaminen on hyvä tavoite. Tämän kautta myös maatalous hyötyisi markkinoiden laajentamisesta. Kestävä ruokajärjestelmä tulee tehdä niin että maataloudella taataan kasvun mahdollisuudet. Suomalaisen ruoan asema tulee vahvistaa julkisissa hankinnoissa. Metsätaloudessa on tällä hetkellä paljon tehtävää. Metsäkeskustelu on erittäin polarisoitunutta ja meidän keskeinen hyvinvoinnin perusta metsätalous ja metsäteollisuus on kovilla. Meidän tulee huomattavasti paremmin hoitaa EU-vaikuttamista meille erittäin tärkeissä metsäasioissa. Tässä on merkittävästi parannettavaa. Metsäalan ammattilaisena olen seurannut hämmennyksellä julkista keskustelua, jossa luontokato, hiilinielut ja suojelu on vienyt kaiken tilan. Me pystymme huolehtimaan metsien ekologisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta kestävyydestä ja samalla varmistamaan koko metsäklusterin olemassa olon. Maa- ja metsätalouden osaajia todellakin tarvitaan päätöksenteossa.
Mika Mäentalo: Huolehtisin liikenneinfran kunnosta alemmalla tieverkolla. Tekisin parhaani reiluuttaakseni tuottajien asemaa teollisuuteen ja kauppaan nähden.
Petri Määttä: Metsäammattilaisena tietysti ensisijaisesti sitä, että Suomen metsien päätöksenteko pysyy Suomessa, eikä sitä valtaa anneta EU:lle. Metsän ääni pitää saada kuuluville myös luonnonsuojelu-, hiili- ja ilmastokeskusteluissa, joista se tällä hetkellä loistaa poissaolollaan. Metsänomistuksen suojaa on pidettävä tiukasti yllä, eikä metsiä saa sosialisoida kaavoituksin ja valtion taholta tulevin ylimääräisin, ja korvauksettomin suojeluvaatimuksin. Jokainen metsänomistaja tietää, että jos ympäristöväki alkaa jonkun luontotyypin osalta pitämään meteliä, on vain ajan kysymys koska se vaikuttaa puunhankintaorganisaatioihin. Maatalouden osalta, haluan pitää koko Suomen asuttuna, ja ruuantuotannon Suomessa. Oma puhdas ruoka, on kalleinta huoltovarmuuttamme mitä meillä on. Pellot saadaan äkkiä pakettiin, ja navetat kylmiksi hetkessä, mutta hädän tullessa niitä ei noin vain uudelleen nosteta täyteen tuotantoon. Tämä pitäisi päättäjien muistaa, ja sen eteen tehdä töitä, että jokainen navetta ja peltoneliö pysyy tuotannossa.
Asko Niemelä: Alkutuottajan aseman vahvistaminen markkinoilla. Tieverkoston kunnossapidon määrärahojen kasvattaminen. Paikallistiet ovat ehdottoman tärkeitä maa- ja metsätalouden toiminnan kannalta.
Kristiina Ruuskanen: Keskustan vaaliohjelman maa- ja metsätalouden tavoitteet ovat tärkeitä. Lisäksi edistän maa- ja metsätalouden ymmärtämistä tulevaisuuden alaksi ja ratkaisujen tuojaksi. Vastustan maa- ja metsätalouden ja siitä elantonsa saavien kansalaisten syyllistämistä. Suomalainen ruoantuotanto ja metsätalous kokonaisuuksina ovat ja tulevat olemaan Suomen omavaraisuuden, kilpailukyvyn ja kestävän yhteiskunnan kivijalkaa. Yksittäisenä asiana olen saanut palautetta, että maataloustuottajien vanhempainrahakauden pituuden suhteen voisi olla parantamisen varaa.
Atte Savelainen: Maa- ja metsätalouden yleisen kannattavuuden ja arvostuksen parantamista.
Timo Heinonen: Jatkaisin työtäni suomalaisen ruoan eteen. Olen saanut mm. tehdä töitä alkuperämerkintöjen parantamiseksi ja laajentamiseksi. Haluaisin tulevalla kaudella, että suomalainen ruoantuotanto ymmärrettäisiin laajasti ruokaturva- ja huoltovarmuuskysymyksenä, eikä päästettäisi käymään niin, että pahimmalla hetkellä olisimmekin ruoan suhteen toisten varassa. Olen myös valmis tiukasti puolustamaan suomalaisen maanomistajan ja metsänomistajan päätösvaltaa omasta omaisuudestaan. En ole kannattamassa EU:n tällä kaudella esittämää soiden ja metsien ennallistamisohjelmaa.

4. Maaseutunuorten (alle 35-vuotiaiden tuottajien ja maaseudun ihmisten) kysymys: Millä tavoin sukupolvenvaihdosten jatkuminen tiloilla varmistetaan?
Venla Avelin: Sukupolvenvaihdosten jatkuminen on tärkeää. Nuoret yleensä kehittävät toimintaa aktiivisemmin kuin vanhemmat jo pian luopuvat viljelijät. Tuetaan nuoria investointituilla, tulotuilla ja verohelpotuksilla.
Helena Halinen: Maatalouspolitiikka pitää olla pitkäjänteistä. Maatalouden imagoa tukea. Aloittavia yrittäjiä pitää tukea sekä suoraan taloudellisesti että korkotuen muodossa. Yhteishankintojen malleja pitää kehittää.
Johanna Häggman: Elinkeinon kannattavuus on saatava ensimmäisenä kuntoon. Nuorille tuottajille aloittamistukea, investointitukia sekä verotuksellisia keinoja. Parannuksia myös luopumistukeen.
Teemu Kinnari: Maatilojen sukupolvenvaihdoksia tehtiin viime vuonna ennätyksellisen vähän. Tähän vaikuttaa keskeisesti maatalouden kannattavuus. Toiminnan tulee olla taloudellisesti kestävämmällä pohjalla, jotta sukupolven vaihdoksia syntyy enemmän. Lisäksi tarvitaan nykyiset tuki- ja avustus järjestelmät.
Mika Mäentalo: Kaikki lähtee kyllä siitä, että maaseutuelinkeino on kannattavaa, siitä saa elannon. Sukupolvenvaihdokset tarvitsevat kohtuulliset rahoitusehdot.
Petri Määttä: Investoinnit ovat suuria, pelkästään ostaa olemassa oleva toiminta, saati korjata. Varmasti investointeihin täytyisi miettiä oikeanlainen avustusjärjestelmä. Ruuan tuotantoketjuun oikeudenmukainen tulonjako, kaupalle suurempi vastuu. Maatilan pitäisi saada tulo itse työstä ja tuotteesta, ei tuista.
Asko Niemelä: Tärkein asia on tietenkin tuotannon kannattavuuden turvaaminen.
Kristiina Ruuskanen: Luomalla perusteltua tulevaisuususkoa tilanpidon kannattavuuden näkymiin ja vähentämällä epävarmuutta. Vahvistetaan konkreettisilla johdonmukaisilla ja pitkäaikaisilla toimilla maatalouden kannattavuutta ja kansainvälistä kilpailukykyä. Varmistetaan laadukas maatalousalan koulutus.
Atte Savelainen: Varmistetaan tilojen kannattavuus.
Timo Heinonen: Ensinnä, huolehtimalla elinvoimaisen maatalouden mahdollisuuksista. Toisaalta, helpottamalla byrokratiaa, joka tähän liittyy. Pidetään myös huolta, että meidän tukipolitiikka ja lainsäädäntö pysyy nykypäivään sopivana - nyt näin ei kaikilta osin ole, vaan järjestelmät ovat vanhentuneita.

5. Millä tavoin hämäläiset maatilat voivat parantaa Suomen ja alueen energiaomavaraisuutta?
Venla Avelin: Biokaasupotentiaalia tulisi koko maassa hyödyntää paremmin. Helpotetaan biokaasun myyntiä ja tuotantoa. Tuetaan biokaasun tuotantoa investointituilla. Lisätään biokaasun tuotantoon liittyvää koulutusta ja neuvontaa. Tuetaan aurinkovoiman rakentamista maatiloilla.
Helena Halinen: Erilaisilla uusiutuvan energian hankkeilla. Metsähake-,biokaasu-, tuuli- ja aurinkoenergian muodot ja niihin liittyvät kehitys- ja innovaatiohankkeet voivat hyvin toteutua Hämeessä.
Johanna Häggman: Maatalouden sivuvirtojen hyödyntäminen energiantuotannossa ja mahdollisuus myös oman energian käytön lisäksi myydä verkkoon tätä tiloilla tuotettua energiaa. Tälläkin lisätään energiaomavaraisuutta ja huoltovarmuutta.
Teemu Kinnari: Maatiloilla on jo nyt paljon biolämpöä ja sen lisäksi maatiloilla on hyvä mahdollisuus tuottaa aurinkoenergiaa. Biokaasulaitoksista löytyy myös monille tiloille ratkaisu, myös maatilojen ryhmähankkeina investoituna. Energiapuun korjaaminen on osa energiaomavaraisuutta.
Mika Mäentalo: Biokaasutuotanto voisi olla yksi mahdollisuus, mutta tämä vaatii kalliita investointeja.
Petri Määttä: Suosimalla tila- tai miksei kyläkohtaisia, metsähakkeella tms. toimivia lämpölaitoksia, esim. osuuskuntamuotoisesti. Monella tilalla on metsää, ja hoitotöistä kerättävä pienpuu antaa työtä ja toimeentuloa, ja lämpöä.
Asko Niemelä: Maatilojen yhteistyöprojektit biokaasulaitosten perustamisessa.
Kristiina Ruuskanen: Mahdollisuuksien mukaan investoimalla ja verkostoitumalla yhteisiin energiaratkaisuihin ja ekosysteemeihin esimerkiksi biokaasun tai biomassaa tuottavien energiapeltojen osalta.
Atte Savelainen: Maatilojen tulee lisätä bioenergian käyttöä ja tuottamista.
Timo Heinonen: Energiaomavaraisuuden vahvistaminen kansallisesti on yksi huoltovarmuustekijä. Itse kannatan mahdollisimman hajautettua järjestelmää ja minusta tässä on paljon mahdollisuuksia. Nostaisin esille myös esimerkiksi biokaasun yhtenä tulevaisuuden liikenteen polttoaineena.

6. Miten hämäläistä metsänhoitoa pitäisi kehittää?
Venla Avelin: Suuri huoleni metsien suhteen on luontokato. Talousmetsän hoitoa tulee tehostaa, jotta samanaikaisesti voidaan jättää enemmän pinta-alaa luonnontilaiseksi. Jos saamme pienemmältä alalta enemmän puuta teollisuuden eri tarpeisiin, voimme myös jättää enemmän pinta-alaa luonnontilaiseksi.
Helena Halinen: On jo olemassa tukityökaluja tähän. Taimikonhoidot pitäisi suorittaa ajallaan ja tähän tarvitaan lisää tiedon levittämistä erilaisten tukimuotojen käytöstä. Metsää osataan Suomessa kyllä hoitaa ja siihen on tietoa ja opastusta saatavilla. Metsänomistajien omaa aktiivisuutta pitää tukea.
Johanna Häggman: Metsäasiantuntijat vahvasti mukaan, että saadaan faktaa tutkimukseen, metsänhoidon kehittämiseen ja käyttöön. Metsät ovat hyvinvointimme kivijalka. Metsien uudistaminen ja kestävä käyttö. Lahot metsät aiheuttavat päästöjä ja ovat erilaisten tuholaisten pesiä. Harvennukset tehtävä oikea-aikaisesti.
Teemu Kinnari: Keskeisin tehtävä on huolehtia paremmin taimikoiden ja nuorten metsien hoidosta. Tämä ei ole hyvällä tasolla. Pidetään metsät tuottavina ja samoin kasvulannoituksia voisi käyttää kohdennetuilla alueilla. Lisätään tiedotusta Kemera -rahoituksesta ja nuoren metsän- ja taimikon hoidon toimenpiteistä.
Mika Mäentalo: Panostuksia oikea aikaisiin harvennuksiin, jotta metsä kasvaa ja tuottaa paremmin.
Petri Määttä: Hmm. Metsänhoitoa on pyritty kehittämään ja koneellistamaan vuosikymmeniä, ja lähes aina on palattu pisteeseen, jossa on todettu ihmistyö sekä hinnaltaan että erityisesti laadultaan ensisijaiseksi. Nuorten metsien kunnostusrästejä täytyisi saada vain purettua, ja niistä kerätä pienpuu hyötykäyttöön.
Asko Niemelä: Suomessa ja Hämeessä on pitkä kokemus vastuullisesta metsänhoidosta. Tämä mielestäni meillä osataan jo melko hyvin. Jos esimerkiksi halutaan suojella lisää metsäalueita, pitää maanomistajan saada siitä riittävä korvaus.
Kristiina Ruuskanen: Niin Hämeessä kuin muualla Suomessa metsänhoito voisi hyötyä koulutuksellisen avoimuuden ja vuoropuhelun käymisestä niiden suomalaisten kanssa, joilla ei ole ollut mahdollisuutta oppia omasta lähipiiristään kestävän metsänhoidon merkityksestä ja hyödyistä.
Atte Savelainen: Taimikonhoito ja ensiharvennus rästit kuntoon.
Timo Heinonen: Minusta hämäläisiä ja suomalaisia metsiä hoidetaan nytkin hyvin ja kestävällä tavalla. On muistettava, että se hyvin hoidettu metsä toimii myös kaikkein parhaiten hiilinieluna, mistä hyödymme kaikki. Vapaaehtoinen suojelu on nykyiselläänkin meillä hyvällä tasolla.

7. Onko yksityinen omaisuudensuoja riittävä? Miten omaisuudensuojaa pitäisi jatkossa kohdella?
Venla Avelin: Kyllä
Helena Halinen: Yksityisestä omaisuudensuojasta pitää pitää huolta ja maan- ja metsänomisajien oikeuksista omaan omaisuuteensa. Tällä hetkellä tämä koskee erityisesti metsäkeskustelua. Omaisuudensuoja on erittäin merkittävä asia.
Johanna Häggman: Yksityistä omaisuuden suojaa on vahvistettava. Mikäli pakkolunastuksia tehdään, on korvauksen vastattava lunastettavan maa-alueen todellista arvoa huomioiden esimerkiksi käyttötarkoitus.
Teemu Kinnari: Tällä hetkellä käytävä keskustelu metsien ennallistamisesta on ollut sen suuntaista, että se koskettaa omaisuudensuuojaa. Omaisuudensuoja on turvattu perustuslailla ja näin se on asia, jota ei voi ohittaa. Omaisuuden suojan toteutumisesta tulee huolehtia.
Mika Mäentalo: Omaisuudensuoja on puutteellinen, esimerkkinä voimalinjojen rakentamisesta aiheutuvat lunastuskorvaukset. Korvaukset ovat aivan liian pieniä.
Petri Määttä: Omaisuudensuojasta on pidettävä tiukasti kiinni.  Kaavoituksen osalta tiukentaisin valitusoikeutta ja asettaisin valittajalle myös korvausvastuun maanomistajan suuntaan. Tällä vähennetään aiheettomia valituksia ja pyrkimyksiä vaikuttaa yksityisen omistajan maankäyttöön, sosialisoimalla alueita.
Asko Niemelä: Se on riittävä, mutta heikennyksiä siihen ei saa tehdä.
Kristiina Ruuskanen: Omaisuudensuojaa nykyisestä ei saa kaventaa. Metsäomaisuudensuojaan välillisesti vaikuttavat riskit on tunnistettava ja niitä on hallittava. Esimerkiksi metsänomistajan oma-aloitteinen kiinnostus ja selvittäminen mahdollisesta suojelukohteesta metsätilalla ei saa johtaa pakkosuojeluun.
Atte Savelainen: Omaisuudensuojaa tulee parantaa. Lunastuksissa korvauksen pitää aina olla oikeudenmukainen.
Timo Heinonen: Päätösvalta suomalaisista ja hämäläisistä metsistä tulee säilyttää jatkossakin suomalaisilla ja tietenkin metsänomistajilla.

8. Pitäisikö Hämeeseen perustaa lisää luonnonsuojelualueita (mihin ja miten)?
Venla Avelin: Koko eteläiseen Suomeen tulisi perustaa lisää luonnonsuojelualueita. Vanhat metsät etelässä ovat käyneet todella vähiin. Jos haluamme säästää tuleville sukupolville luonnontilaista metsää, niiden suojelun aika on nyt. Näiden vähiinkäyvien alueiden suojelu tuskin vaarantaa metsän hyödyntämistä.
Helena Halinen: Evon osalta olen sitä mieltä, että sitä pitää kehittää retkeilyalueena ei luonnonsuojelualueena. Luonnonsuojelun pitää perustua vapaaehtoisuuteen. Mikäli on arvokkaasta luontokohteesta kyse ja se suojellaan, pitää alue korvata maanomistajalle. Esim. metsä sen tuotto-odotusten mukaan.
Johanna Häggman: Hämeessä on riittävästi luonnonsuojelualueita. Esim. Evon aluetta on kehitettävä nykymuodossaan lisäämällä käyttötapoja. Luontoa voidaan monipuolisesti hyödyntää kestävällä tavalla ilman että rajataan sen monia käyttömahdollisuuksia pois.
Teemu Kinnari: Hämeessä metsät ovat pääosin yksityisessä omistuksessa ja luonnonsuojelualueiden perustaminen on maanomistajien päätettävä asia. Kannatan vapaaehtoisten Metso ja Helmi ohjelmien kautta tapahtuvaa suojelua.
Mika Mäentalo: Jos joku haluaa maitaan suojella vapaaehtoisesti, niin mikäs siinä. Ehdoton ei pakolla perustettaviin.
Petri Määttä: Meillä on käytössä vapaaehtoisia suojeluohjelmia, joihin metsänomistaja niin halutessaan voi metsiään esittää. Äkkiä ei tule mieleen mitään akuuttia kohdetta Hämeestä, joka vaatisi omaa suojelualuetta. Minusta Evo on erittäin toimiva yhdistelmä suojelua, virkistystä ja metsätaloutta.
Asko Niemelä: Evon alueesta Hämeessä on keskusteltu paljon, se voisi olla yksi kohde. Metsästys ja retkeily alueella pitää silti mahdollistaa. Jos yksittäisellä maanomistajalla itsellään on halua suojella omaa metsäsnsä, voidaan siihen kannustaa riittävällä korvauksella.
Kristiina Ruuskanen: Luonnonsuojelualueita voitaisiin perustaa lisää Hämeeseen vapaaehtoisuuden perustalta.
Atte Savelainen: Ainoastaan vapaaehtoisuuden pohjalta.
Timo Heinonen: Luonnonsuojelualueita voidaan Hämeeseen perustaa maanomistajien niin päättäessä. Itse kannatan vapaaehtoista toimintamallia näissäkin. Valtion maille tehtävissä luonnonsuojelualueissa tulee käydä ennen päätöksiä hyvä keskustelu mm. riistakantojen hoidon ja metsästyksen näkökulmasta.

9. Mielipiteenne suunnitteilla oleviin Suomi- ja Itäratoihin?
Venla Avelin: Ei toteutukseen. Parannetaan ensisijaisesti nykyisiä pääratoja.
Helena Halinen: Paukut pitää laittaa olemassa olevan rautatieverkon kehittämiseen ja parantamiseen. Niiden yhteyteen raiteiden lisäämiseen ja pullonkaulojen kehittämiseen. Tässä taloudellisessakin tilanteessa tuollaisia hankkeita ei pitäisi aloittaa.
Johanna Häggman: Ei pidä toteuttaa. Se olisi rahaa pois perustienpidosta ja tieliikenteen kehittämisestä. Suurnopeusrata haittaa myös maanomistajia. Ilmastovaikutuksetkaan eivät olisi myönteisiä. Julkisen liikenteen tulee palvella monia, junien on pysähdyttävä enemmän. Perustienpito ja nykyinen rataverkko kuntoon.
Teemu Kinnari: Meidän tulee kehittää raideliikennettä nykyistä verkkoa parantamalla. Suomi ja Itärata hankkeista tulee luopua ja myös niihin liittyvien suunnittelutöiden tekeminen tulee lopettaa. Nämä uudet rataosuudet eivät ole taloudellisesti peruteltavia.
Mika Mäentalo: Nykyinen taloudelllinen tilanne ei mahdollista uusien ratojen rakentamista. Parannetaan olemassaolevia osuuksia.
Petri Määttä: Metsärata on mahdoton ajatus. Toteutuessaan se veisi satoja hehtaareja metsä- ja maatalousmaita, taloja, mökkejä ja vesistöjä alleen, sekä näivettäisi vanhan radan varteen jäävät paikkakunnat entisestään. Erityisen tuhoisaa se olisi Riihimäen ja Hämeenlinnan talousalueilla. Nykyiset väylät kuntoon!
Asko Niemelä: Tampere-Helsinki oikorataa vastustan ehdottomasti. Suunnittelu tulee keskittää pääradan kehittämiseen.
Kristiina Ruuskanen: Vastustan uusia ratahankkeita. Edistän nykyisen tie- ja raideverkoston parantamista. Kirjoitukseeni metsäradasta lokakuulta-22 voi tutustua https://www.kristiinaruuskanen.fi/ajankohtaista/metsrata-sumuisia-tuotto-odotuksia-valtion-riskill-ei-kiitos
Atte Savelainen: Uusia ratalinjoja ei pidä tehdä.
Timo Heinonen: Ehdoton ei. Nämä ratalinjaukset on pyyhittävä kartoista välittömästi, ja hallitusohjelmaan on kirjattava että päärataa kehitetään sen nykyisessä raidekäytävässä. Myös Itärata-suunnittelu on yhtälailla lopetettava ja kehitys tulee tehdä Lahden oikorataa hyödyntäen.