Tiedote

Riistakannanotto syyskokoukselta

05.12.2023

MTK Hämeen syyskokous pidettiin Janakkalassa Kiipulan ammattiopistossa itsenäisyyspäivän aattona 5.12.2023. Paikalla oli noin 90 henkilöä. Iitin MTK-yhdistys liittyy MTK Hämeen jäseneksi vuoden 2024 alusta, ja mukana olikin väkeä myös Iitistä. Tervetuloa mukaan, iittiläiset!

Kokouksen erääksi pääteemaksi nousi riista-asiat, kuten paikoin kestämätön petotilanne ja haitallisen suuri valkohäntäpeurojen kanta. Kokouksen kannanotto riista-asioihin on tämän tiedotteen lopussa.

Kokous valitsi keskeisiä luottamushenkilöitä lähivuosille.

Uusina henkilöinä tai jatkokaudelle MTK Hämeen johtokuntaan valittiin seuraavat henkilöt, suluissa jäsenyhdistyksen nimi:
Kirsi Ahlgrén (Salpausselkä)
Jari Eerola (Lammi-Tuulos)
Tero Kiviaho (Iitti)
Tuomo Liukkonen (Hartola)

Lisäksi MTK Hämeen johtokunnassa on kahdeksan jäsentä, joiden toimikausi on kesken. Johtokunnan kokonaisvahvuus on 12 henkilöä.

Uusina henkilöinä tai jatkokaudelle MTK:n valtuuskuntaan Hämeen edustajina valittiin seuraavat henkilöt, suluissa henkilön oman jäsenyhdistyksen nimi:
1) Varsinaiset jäsenet
Matti Kantola (Sysmä)
Satu Mäkelä (Janakkala-Renko)
2) Varajäsenet
Laura Hämäläinen (Salpausselkä)
Kirsi Ilola-Ollikka (Akaa-Sääksmäki)

MTK Hämeellä on valtuuskunnassa lisäksi kolme aiemmin valittua edustajaa ja näiden varahenkilöt. Siten MTK Hämeellä on MTK:n valtuuskunnassa yhteensä viisi edustajaa ja näiden varahenkilöt. Paikkamäärän ratkaisee jäsenten määrä liiton alueella. Yksi edustajista on aina liiton puheenjohtaja, ja liiton varapuheenjohtaja on tämän henkilökohtainen varajäsen.

MTK Hämeen syyskokouksen kannanotto:

Kestävä riistanhoito on yhteinen asia

Metsästys, siihen liittyvät odotukset ja erilaiset näkemykset ovat olleet pitkin vuotta poikkeuksellisen paljon keskustelussa. Hämeessä puhetta on riittänyt erityisesti valkohäntäpeuroista ja myöhemmin loppusyksystä valitettavasti myös susista. Myös riistakameroihin tallentuneet isohkot villisikalaumat ovat paikoin herättäneet huolta. MTK Hämeen syyskokous keräsi itsenäisyyspäivän aattona noin 80 kokousedustajan joukon Janakkalaan ja kokouksen yhdeksi kärkiteemaksi nousivat riista-asiat. Kokouksen julkilausumassa muistutettiin, että kestävä riistanhoito on ennen kaikkea maanomistajien ja metsästäjien yhteistyötä. Molemmat tarvitsevat toisiaan. Samalla peräänkuulutettiin myös kestävää suurpetopolitiikkaa.

Valkohäntäpeurakanta on runsastunut voimakkaasti 2000-luvulla koko Suomessa. Metsästystä on tehostettu ja peuroja on kaadettu ennätysmäärin. Silti tilanne on MTK Hämeen toimialueella paikoin edelleen haastava. Osassa hirvitalousalueita peurakanta on edelleen 10–20 prosenttia tavoitetiheyttä korkeampi. Vahinkoja syntyy erityisesti erikoiskasviviljelmille, mutta usein myös syysviljapelloille. Taloudelliset tappiot voivat olla huomattavia.

Vuoropuhelu maanomistajien ja metsästäjien välillä on paikoin ylisuurten peurakantojen kuntoon saattamiseksi oleellisen tärkeää. Ongelma ratkaistaan metsästysseuroissa. MTK Häme kehottaa paikallisia jäsenyhdistyksiään pitämään vuosittain yhteyttä alueensa metsästysseurojen kanssa. Omat tarpeet kannanleikkauksesta pitää tuoda selvästi seuran tietoon. Lisäksi painotetaan, että metsästysoikeus kuuluu maanomistajalle. Metsästysvuokrasopimuksia on määräajoin hyvä tarkistaa ja niihin voi tarvittaessa asettaa ehtoja. Yksittäinen maanomistaja saa äänioikeuden seuran toimintaan hankkimalla metsästyskortin ja hakeutumalla seuran jäseneksi. Riistahallinnon kanssa käytävissä sidosryhmäneuvotteluissa maanomistajien ääni kuuluu toivottavasti entistä vahvemmin.

Suurpetojen kohdalla sidosryhmäneuvotteluita ei käydä, vaan ongelmia puidaan muissa pöydissä. Susireviirien laajetessa ja kantojen kasvaessa myös vahingot ovat lisääntyneet. Petovahinkojen korvauksia pitää parantaa, jotta ne kattavat vahingot. Häirikkösusien poistamiseen tarvitaan nykyistä nopeampaa reagointia. Vahinkoperusteisten poikkeuslupien saaminen vie nykyään liian pitkään. Kestävä petokanta on sellainen, jonka kanssa pystyvät elämään myös ihmiset ja kotieläimet. Yhteistyötä tarvitaan siksi myös suurpetopolitiikkaan, jossa kunnioitetaan niin ihmisten kuin susien reviireitä.